Vielä huikeampi sunnuntai! Ihmeitä tapahtuu!

Vaikka mieltä lämmittää gerbolan menestyjät, ei mikään vedä vertoja sille, että luulin jo menettäneeni  yhden parhaista gerbiileistäni tiineys/synnytysongelmien vuoksi, mutta elämä yllätti sittenkin. Aloitetaanpa kuitenkin tarina alusta.

Astutin naaraan 29.12 astutusmenetelmällä. Kaikki sujui hyvin, naaras pyöristyi, jne. jne. 26.1 aloin miettimään, että oliko se tulevana viikonloppuna, se laskettu aika. Silloin huomasin, että OHO! tänään on jo kantopäivä nr 28! Ei kai gerbiilit kanna niin kauaa. Muutama viesti ja puhelu kasvattajille paljasti sen, että osa oli varma, että poikaset ovat kuolleet ja osa taas varauksella puhui, että saattaa niillä joskus mennä yli. Mielessäni jo kuoppasin gerbiilin. Laitoin jo nettiinkin ilmoituksen, että ostetaan jalostukseen gerbiilinaaras... Käytänössä jäin odottelemaan vain, että vointi huononee, jolloin gerbiili on lopetettava. Hetken pohdin jo lopetusta samoin tein, mutta koskapa naaras käyttäytyi täysin normaalisti, päätin vielä odotella tilanteen kehittymistä.

Olin täysin varma siitä, että poikaset olivat kuolleet mahaan, eikä synnytys vain käynnisty. Sehän tarkoittaa sitä, että pikku hiljaa naaraalle kehittyy verenmyrkytys ja se kuolee siihen, ellei sitä lopeteta. Kului päivä ja toinenkin, eikä mitään tapahdu. Naaras käyttäytyy edelleen täysin normaalisti ja maha pömpöttää, kuten kantavalla kuuluukin. Sunnuntai iltana sitten päätin taas tarkastaa naaraan voinnin. Yllättäen tavallisesti hyvin käsiteltävä naaras otti ja juoksenteli ympäri terraa ennen kun sain sen poimittua käteeni. Samalla kun nostin sen terrasta, kuulin pientä sirkutusta. Ensin kuvittelin, että se kuuluu naapuriterrasta, jossa on myös poikaset, mutta suunta oli selvästi eri. Nappasin toisella kädellä  paperit pois pesän päältä ja siellä se piipitti! Ihan pikkuruinen elävä poikanen. Saman tien nappasin pesämateriaalit takaisin pesän päälle ja palautin tuoreen äitylin takaisin terraan.

Oi tätä onnen päivää! Ei tarvitsekaan lopettaa hyvää naarasta. Enpä ole ennen kuullut, että gerbiilinaaras voi kantaa 31 päivää! Asia on tietysti eri, jos naaras astutetaan poikaskiimasta, mutta tämän naaraan edelliset poikaset ovat jo n.8kk niin ihan ei tainnut olla poikaskiima kyseessä.

Nyt maanantaina, tuo ponteva poikanen on aiankin vielä hengissä. Yhdelle poikaselle saattaa usein koitua kohtaloksi se, että maitoa ei tule riittävästi kun on vain yksi imemässä, joten jännitysnäytelmää riittää tulevillekin päiville ihan riittävästi. Mutta onneksi tällä hetkellä molemmat voivat hyvin.

Tässä tuo Ihme -gerbiili puolen vuorokauden iässä piipittää, tietämättä mitään saamastaan huomiosta :)