Kokeilussa Hugro puuvillakuivike

Käydessäni paikallisessa eläinkaupassa, törmäsin Hugron puuvillakuivikkeeseen ja päätin kokeilla sitä poikasterraan mörttiröpön tilalta. Mörttiröpö on mielestäni todella kovaa, eikä siihen saa kaivettua minkäänlaisia tunneleita. Ensi tuntuma pellavakuivikkeeseen oli aika negatiivinen: Se tuntui käteen tahmealta ja tarttuvalta ja näytti epämääräisen tummalta. Epäilin, että se tarttuu gerbiilien turkkiinkin. Levitin sen terraan ja se tosiaankin sai terran näyttämään aika tummalta ja synkältä. Kuivike jäi myös ikäville paakuille ja epäilin, että kuinka pienet poikaset pystyvät liikkumaan terrassa moisten "möykkyjen" keskellä. Kuvasta näette, että kuivike ei ole kovin "silmiähivelevän" kaunista kun on tottunut isoon ja vaaleaan kutterilastuun.

                                              

Lievistä negatiivisista alkuajatuksista huolimatta puuvillakuivike on toiminut oikein hyvin, jos unohtaa sen tumman ulkonäön. Emon turkkiin ei tartu mitään, kuten alunperin kuvittelin, että tarttuu. Poikaset pystyvät hyvin liikkumaan, kuivikkeen paakut tasoittuvat käytön aikana. Poikasille muodostuu nätisti oma pesä kuivikkeeseen, mitä taas mörttiröpöön ei saa tehtyä. Puuvillakuivike ei myöskään pölise tippaakaan, mikä on loistojuttu ajatellen pienten gerbiilien pieniä hengitysteitä.  Poikasten nenään ei tunnu kertyvän "töhnää", kuten tavallisella kuivikkeilla (huom. poikaset olivat alkuun tavallisella kutterilla ja siirrettiin alle 2 viikon iässä puuvillakuivikkeelle jolloin töhkät nenistä hävisivät kokonaan. Ei tarvitse siis joka päivä pyyhkiä neniä puhtaaksi). Ainakaan toistaiseksi poikaset eivät naksu. Puuvillakuivikkeessa ei myöskään ole samanlaista hajua kuin mörttiröpössä joten liputan tästä lähtien puuvillakuivikkeen puolesta, on taatusti terveellisempi ja miellyttävämpi  valinta eläimellekin kuin haapahake. Suurin miinus tässä kuivikkeessa on sen hinta: Zooplussalla maksaa 40L n. 15e... eli se rajoittaa kyllä käytön aika tehokkaasti vain poikasterroihin. Onneksi poikasterroissa ei tarvita niin paljon kuiviketta, kuin muissa terroissa.

Uskallan väittää, että mikäli naksutauti johtuisi vain ja ainoastaan pölystä, naksujen pitäisi olla historiaa tästä lähtien meidän gerbolassa. Tosin epäilen kyllä, että pöly ei ole ainoa joka aiheuttaa naksutaudin, eli en usko että olemme kuitenkaan suojassa naksutaudilta yhtään sen enempää kuin ennenkään. Mutta katsotaan, kuinka käy.

                                    

Puuvillakuivikkeen plussat ja miinukset:

+ ei TODELLAKAAN pölyä
+ ei haise
+ pystyy tekemään pesiä ja kaivamaan tunneleita'
+pehmeä

-kallis
-ruma

Haapahakkeen plussat ja miinukset:

+ ei pölyä
+ valoisa ja siistin näköinen


-haisee
-ei voi kaivaa tunneleita tai pesiä
-kallis
-teräviä "palasia"

"Öttimönkiäisiä" talossa ja yksi senioreista matkasi sateenkaarisillalle

Ilot ja surut vaihtelevat gerbolassa tasaisesti. Uusin poikue on saavuttanut viikon iän ja kuinka suloisia ne taas ovatkaan! Toistaiseksi kaikki syntyneet ovat hengissä ja hyvivoivia. Kummallista kyllä, silmäni eivät tästä poikueesta erota ensimmäistäkään ef-gerbiiliä... Ihmekös tuo, sillä smoke-siamese -yhdistelmästä nämä muruset on tehty.



Valitettavasti ilon lisäksi, gerbolaa koetteli tänään myös suru, kun löysin jo seniori-ikäisen Xenjan ruokakipon ääreen "nuukahtaneena".  Matka sateenkaarisillalle oli tällä(kin) kertaa onneksi nopea ja ilmeisen kivuton. Siinä muori makasi rauhallisen näköisenä ruokakupin vieressä, liekö ateria jäänyt kesken. Hyvää matkaa sinulle ystäväni, sateenkaarisillan toiselle puolen.

Syttyi taivaalle uusi tähti,
gerbiili pieni tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, 
kipua, 
surua ole ei
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua mä ajattelen.


Xenjan sisko ja siskontytär säntäsivät kookospähkinästä ulos, kun menin nostamaan Xenjaa pois terraariosta joten laskin sen vielä hetkeksi terraan takaisin. Molemmat gerbiilit haistelivat ja sukivat Xenjaa, ikään kuin olisivat hyvästelleet sitä... Tuosta erikoisesta hetkestä oli pakko napata kuva, en kuitenkaan tohdi sitä laittaa tänne, se jääköön omiin kuva-arkistoihin, vaikka omalla tavallaan kaunis ja herkkä kuva onkin. On meillä aiemminkin gerbiileitä kuollut, mutta kukaan niistä ei ole tällä tavalla toiminut. Tai ehkä en ole vain päässyt näkemään aiemmin tällaista tilannetta.

Kesäyönäyttelyn kuulumisia

Kesäsää ei todellakaan suosinut meitä Janakkalaan näyttelyyn menijöitä. Vettä tuli taivaan täydeltä koko matkan. Loppumatkasta tuntui, että olisi tarvinnut kanootin ja melan päästäkseen perille. Sitäpaitsi näyttelypaikka sijaitsi aivan oikeasti "hornan tuutissa", siellä jossain, minne ei riitä edes asfaltoitu tie *HIH* Joka tapauksessa, seura oli loistavaa ja juttu luisti porukan kesken mainiosti.

Omista gerbiileistä mukana olivat tällä kertaa Öikkä (CH Giten Öjvind), My (Viljami`s Lilla My), Ässä (Ássá Ivvár Iloinen) ja Ailu (Àilu Jämän Jätkä) kämppiksineen. Hetken mielijohteesta ilmoitin jälki-ilmoittautumisella PET -luokkaan Ässän kämppiksen Pekan (Becorino). Öikkä oli ROP 2, sai SERTin ja Ässä paras pointillinen uros. My taas oli paras pointillinen naaras ja Pekka nappasi yllättäen PET4:n, vaikka sitä ei oltu edes pesty, kun ei ollut tarkoitus osallistua ollenkaan.


                                             

Ruusukkeita kotiintuomisiksi


                                           

"Sataa sataa ropisee..."

"Miten meni noin niinku omasta mielestä...?"

Siis niinkuin kävin ostamassa gerbiileille ruokatäydennystä, kun osa omasekoituksen ruoasta on loppu. Nooh... kotiinpäin ajaessa mietin, että mitenköhän tässä nyt näin kävi? Kuva kertonee enemmän kuin 1000 sanaa.

                                            

.... ja kyllä, tunnustan. Ostin muutakin kuin 40kg kauraa -gerbiileille!!!! 60kg ja risat, tuli gerbiileille ostettua ruokatarvikkeita. Mukaan tarttui myös kokeiluun puuvillakuivike. Sen kokeilusta päivitystä myöhemmin. Luulisi riittävän vähäksi aikaa tämä määrä.