Gerbiilihuone valmistuu

Tänään se päivä viimein koitti, että pääsin rakentamaan gerbiileille omaa huonetta! Terraan ostoksille ja muutama neuvo isältä ja ei muuta kuin hommiin. Huoneen seinät eivät ole kyllä priimat, koska se on toiminut pitkään lämpimänä varastona ja talon edellinen asukas oli vienyt hyllyt mennessään ja jättänyt vain kolhitut seinät ja reiät jäljelle. En ryhtynyt tekemään seinille mitään, koska projekti olisi paisunut liikaa, joten tyydyin siivoamaan huoneen ja rakentamaan hyllyt gerbiileille. Kyllä siinä tovi jos toinenkin meni, mutta ottaen huomioon sen etten ole elämässäni paljon vasaraa heilutellut, niin ihan kohtuullisessa ajassa selvisin ja hyllyt ovat vieläpä suorassa :) Tähän lopputulokseen pitäisi nyt mahtua 9 terraariota ja varaa on lisätä vielä yhdet hyllyt ylös, jos tarve vaatii. Osa gerbiileistähän jää edelleen asuinhuoneisiin asustelemaan kuten aiemminkin, mutta suurin osa muuttaa tänne. Laitan valmiista huoneesta vielä myöhemmin kuvia. Hinnaksi tälle projektille tuli n 60e. Jos olisi ostanut halvempia hyllylevyjä, olisin päässyt huomattavasti halvemmalla. Pelkkien hyllylevyjen hinta oli reilun 30e. Voin myös lämpimästi suositella kaikille hyllyjä rakentaville, että jos ette ole ns. tekijöitä, eikä teillä ole omaa sirkkeliä tms. kunnon sahaa, kannattaa sahauttaa hyllylevyt sopivan mittaisiksi jo kaupassa. Se vei kaupassa ehkä 2min. pidempään ja maksoi kokonaisen euron lisää. Ja toisaalta se säästi melkoisen paljon aikaa ja hermoja, kun ei minun tarvinut käydä sahaamaan kotona niitä levyjä.

Gerbiilikö värirasisti?

Tuolla aiemmin kirjoitin, että gerbiileille ovat hajut tärkeitä. Noh, nyt uusi havainto on, että näkyy tuolla värilläkin olevan väliä. Meidän luottogerbiili, maailman ihanin "Iinapiina" "vanhapiikaIina" joka tulee toimeen kenen tahansa kanssa ja joka on ollut helppo yhdistää kenen tahansa kanssa, on ilmeisesti ryhtynyt värirasistiksi. Iina ei nimittäin meinaa millään hyväksyä hiukan yli luovutusikäistä lilac -naarasta laumaansa. Tähän saakka se on aina hyväksynyt rust point -värisen kaverin, jopa 11-viikkoisena. Mutta kun ei... näitä on viikon verran totutettu verkolla, vaihdettu puolia ja tehty kaikki "taiteen sääntöjen" mukaan. Ollaan sentään päästy siihen vaiheeseen, ettei Iina verkolla hyökkäile, mutta yrittäessäni yhdistää näitä, kävi Iina kimppuun välittömästi "kuin yleinen syyttäjä".

Tuo pikku-lilac ei ole millään muotoa provosoiva tai pomotteleva. Piipittää minkä kerkeää ja nöyristelee/alistuu Iinalle, mutta sepä ei tuota vääränväristä mukulaa siedä silmissään. Olen täysin hämmentynyt tästä havainnosta. Noh, katsotaan, löytyykö sille toinen kaveri. Aiemmin yhdistämiset on menneet Iinan kanssa lähinnä niin, että olen laittanut Iinan verkolle kaverin kanssa ja parin sähähdyksen jälkeen olen samana päivänä päässyt yhdistämään sen uuteen kaveriin. Tai ehkä Iina on tullut arvokkaaseen rouvaikään eikä enää halua hölmöjä kakaroita pyörimään jalkoihinsa :D

Yritin saada tästä pienimmästä lilacista kivaa kuvaa kännykällä, tietysti huonolla menestyksellä, mutta sain aika hyviä kuvia siitä, kuinka värisävy vaihtelee luonnonvalossa ja sähkövalossa. Kuvat ovat epätarkkoja, mutta värisävy tulee selkeästi esille seuraavassa kahdessa kuvassa, joista ensimmäinen on otettu sähkövalossa ja toinen luonnonvalossa. Mikä tyrmistyttävä sävyero... ja kyse on tosiaan samasta gerbiilistä eri valaistuksessa. Joten saanko esitellä, tässä on meidän pienin ja uusin tulokas Lila, varmaankin arvaatte, mistä tuo nimi tulee :) Lila on eläinkauppagerbiili. Toistaiseksi vaikea saada kiinni terrasta, mutta kädessä on aivan nätisti sinkoilematta. Ei pure, eikä käyttäydy muutenkaan huonosti, ainoastaan terraariossa loikkii kuin "aropupu". Katsotaan mitä Lilasta kasvaa, jatkosuunnitelmia ei hänelle toistaiseksi ole, antaa ajan näyttää.

Uros vai naaras?

Mistä tietää, onko gerbiili tyttö tai poika... no yksinkertaisesti tästä :D


Tämä on naaras

ja tämä taas uros

Meidän uudet "muorigerbiilit"

Gerbolassamme asustelevat "muorigerbiilit" ovat saaneet lempinimet Senja, Sonja ja Karkki.
Kuvasta huolimatta, tytöt eivät ole noin samannäköisiä, vaan ovat erotettavissa helposti toisistaan. Xonjalla on reilusti valkeaa karvaa kyljissä, kun taas Xenjalla on vasemman silmän alla valkoinen piste. Se tummin onkin sitten Äkkimakkea, eli lyhyemmin "Karkki" tai "Namu". Tyttöjen lempiherkkua on kuoritut auringonkukan siemenet ja mantelirouhe.

Tämä kolmikko on varsin rauhallinen "rouvalauma". Tykkäävät seurata tarkkaan, mitä terran ulkopuolella tapahtuu. Pahviakin silppuavat rouvamaisen arvokkaasti. Pistähän kätesi näiden rouvien terraan, niin kiipeävät kädelle välittömästi.

Suru-uutisia gerbolassa

"Hyvää matkaa sinullekin pikku gerbiili, sinne sateenkaarisillalle jonne muutkin lemmikit kuoltuaan menevät"

Gerbolassamme on nyt yksi gerbiili vähemmän. Agouti -uroksemme Poppis, siirtyi paremmille purumaille ja löytyi tänään terrasta purujen alta heiniä suussaan. Ilmeisesti oli mennyt hyvin nopeasti ilman ennakkovaroituksia, kun oli selvästi kuljettamassa heiniä jonnekin. Ulkoisesti ei herrassa ollut mitään merkkejä kasvaimesta eikä muista sairauksista joten jonkinlaiseen kohtaukseen on ilmeisesti mennyt. Sydän pettänyt tms. Kukapa sen tietää. Sen kämppäkaveri Ássá on nyt sitten ilman kaveria, eikä oikein sovi mihinkään meidän uroslaumoista (ei suinkaan käytöksensä vuoksi, vaan laumat ovat terraaion kokoihin nähden "täynnä"). Onneksi, kun hätä on suurin, on apukin lähellä, eli A-poikueen isän omistaja ottaa sen luokseen asustelemaan. Ássá pääsee nyt siis veljensä kaveriksi, joka menetti sekin vasta oman kämppiksensä. Yhtäkkiä meillä onkin sitten yksi terra tyhjänä. Edellisen kerran meillä on gerbiili kuollut 2014 kesällä. Surullistahan se on, mutta lohtua näissä eläinten kuolemissa tuo aina se, jos eläimen ei ole tarvinut kärsiä ennen kuolemaansa. Ja käsi sydämellä voin vannoa, että tein parhaani järjestääkseni sille hyvän elämän. Näin teen kaikkien lemmikkieni kanssa, olipa niitä kuinka monta hyvänsä.

Poikasia ja poikassuunnitelmia

Vahvasti näyttäisi siltä, että meidän ruotsintuontinaaras My olisi pieniin päin. Sieltä on odotettavissa vähintään ef kantajia ja hyvässä lykyssä jopa rust pointia. Paino on noussut 7g, eikä kiimoja ole astutuspäivän jälkeen näkynyt. Myöskin neidon keskivartalo näyttäisi hieman tukevammalta, eli sormet ja varpaat ristiin, että synnytys menisi hyvin ja ensikertalainen äiti osaisi hoitaa lapsensa. kuten asiaan kuuluu. Valitettavasti Iina -kämppiksen täytyy vaihtaa laumaa, en halua nähdä päättömiä poikasia ympäri terraa, sillä Iina on se terraarion "pomo" ja niinhän se menee, että muut kuin pomot eivät lisäänny, joten usein pomonaaras hoitelee pois päiviltä alempiarvoisen poikaset. Se on luonnon laki, vaikka se meistä ihmisistä ikävältä tuntuukin.

Iinalle on katsottu jo uusi kämppis, 7-viikkoinen, vielä nimetön lilac -naaras. Koska pikku lilac tulee eläinkaupasta, se on eristyksissä 2 viikkoa ennen kuin pääsee muiden kanssa samoihin tiloihin. Olen hyvin tarkka nykyisin eläimistäni. Kaikki meille tulevat uudet eläimet asustelevat erillään muista ensimmäiset 2 viikkoa ja niille annetaan myös matolääkekuuri.  2 viikon eristys siksi, että jos eläin onkin yllättäen sairas, mahdolliset sairaudet eivät siirry muihin eläimiin. Luonnollisesti ko. eläimen ruoat ja kaikki tarvikkeet säilytetään erillään muiden eläinten tiloista. Gerbiili myös ruokitaan ja käsitellään vasta muiden jälkeen, etteivät mahdolliset sairaudet siirry käsien mukana muihin eläimiin. Ylitarkkaa, ehkä. Mutta työkseni mietin "pöpöjä" ja niiden tarttumista, joten tiedän, kuinka ikävää on jos joku tauti lähtee leviämään gerbolassa. Esim. pasteurella on "tappava" tauti ja voi viedä kaikki eläimet mennessään. Siitä ja muista taudeista on vielä yleensä vaikea päästä eroonkin, joten olen katsonut paremmaksi pelata varman päälle ja pitää eristyksessä uudet eläimet.

Limingan näyttelyn kuulumiset... meillä on 3 uutta gerbiiliä!!!

Limingan näyttelystä ei tullut samanlaista menestystä kuin ed. näyttelyissä... tai no, miten sen nyt ottaa. Yellow nutmeg -naaras Rebel`s Xantia, joka on viimein päässyt juniori-ikään oli paras PETJUN ja PET3. Virallisissa gerbiileissä lilac pied -baby Rebel`s Yellow Bird oli LKV1, KUMA ja PKN. Muutoin ei menestystä näille omille tullut, jollei oteta huomioon Giteltä lainassa olevien urosten menestystä.  Giten Ålterman oli LKV1, PMU ja sai myös KUMAn. Giten Öjvind oli LKV1, ROP3 ja sai SERTin. Vaikka eivät olekaan minun eläimiäni, niin tuntui ihan mukavalta kuulla (olin sihteerinä), että hoidossani olevat eläimet olivat hienossa lihaksikkaassa kunnossa ja kiiltävällä karvalla :)

Limingasta meidän gerbolaan muuttivat myös 3 uutta black -naarasta: Giten Xonja, Giten Xenja ja Giten Äkkimakkea. Ihanan leppoisia rouvashenkilöitä, kaikki ovat jo astutusiän ylittäneitä joten jalostusmielessä ei näitä neitokaisia meille hankittu, vaan ihan vain lemmikiksi. Samoin urokset Giten Ålterman ja Giten Öjvind palasivat vielä tältä reissultakin meille asustelemaan -toistaiseksi.