"Hyvää matkaa sinullekin pikku gerbiili, sinne sateenkaarisillalle jonne muutkin lemmikit kuoltuaan menevät"
Gerbolassamme on nyt yksi gerbiili vähemmän. Agouti -uroksemme Poppis, siirtyi paremmille purumaille ja löytyi tänään terrasta purujen alta heiniä suussaan. Ilmeisesti oli mennyt hyvin nopeasti ilman ennakkovaroituksia, kun oli selvästi kuljettamassa heiniä jonnekin. Ulkoisesti ei herrassa ollut mitään merkkejä kasvaimesta eikä muista sairauksista joten jonkinlaiseen kohtaukseen on ilmeisesti mennyt. Sydän pettänyt tms. Kukapa sen tietää. Sen kämppäkaveri Ássá on nyt sitten ilman kaveria, eikä oikein sovi mihinkään meidän uroslaumoista (ei suinkaan käytöksensä vuoksi, vaan laumat ovat terraaion kokoihin nähden "täynnä"). Onneksi, kun hätä on suurin, on apukin lähellä, eli A-poikueen isän omistaja ottaa sen luokseen asustelemaan. Ássá pääsee nyt siis veljensä kaveriksi, joka menetti sekin vasta oman kämppiksensä. Yhtäkkiä meillä onkin sitten yksi terra tyhjänä. Edellisen kerran meillä on gerbiili kuollut 2014 kesällä. Surullistahan se on, mutta lohtua näissä eläinten kuolemissa tuo aina se, jos eläimen ei ole tarvinut kärsiä ennen kuolemaansa. Ja käsi sydämellä voin vannoa, että tein parhaani järjestääkseni sille hyvän elämän. Näin teen kaikkien lemmikkieni kanssa, olipa niitä kuinka monta hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti