"Öttimönkiäisiä" talossa ja yksi senioreista matkasi sateenkaarisillalle

Ilot ja surut vaihtelevat gerbolassa tasaisesti. Uusin poikue on saavuttanut viikon iän ja kuinka suloisia ne taas ovatkaan! Toistaiseksi kaikki syntyneet ovat hengissä ja hyvivoivia. Kummallista kyllä, silmäni eivät tästä poikueesta erota ensimmäistäkään ef-gerbiiliä... Ihmekös tuo, sillä smoke-siamese -yhdistelmästä nämä muruset on tehty.



Valitettavasti ilon lisäksi, gerbolaa koetteli tänään myös suru, kun löysin jo seniori-ikäisen Xenjan ruokakipon ääreen "nuukahtaneena".  Matka sateenkaarisillalle oli tällä(kin) kertaa onneksi nopea ja ilmeisen kivuton. Siinä muori makasi rauhallisen näköisenä ruokakupin vieressä, liekö ateria jäänyt kesken. Hyvää matkaa sinulle ystäväni, sateenkaarisillan toiselle puolen.

Syttyi taivaalle uusi tähti,
gerbiili pieni tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, 
kipua, 
surua ole ei
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua mä ajattelen.


Xenjan sisko ja siskontytär säntäsivät kookospähkinästä ulos, kun menin nostamaan Xenjaa pois terraariosta joten laskin sen vielä hetkeksi terraan takaisin. Molemmat gerbiilit haistelivat ja sukivat Xenjaa, ikään kuin olisivat hyvästelleet sitä... Tuosta erikoisesta hetkestä oli pakko napata kuva, en kuitenkaan tohdi sitä laittaa tänne, se jääköön omiin kuva-arkistoihin, vaikka omalla tavallaan kaunis ja herkkä kuva onkin. On meillä aiemminkin gerbiileitä kuollut, mutta kukaan niistä ei ole tällä tavalla toiminut. Tai ehkä en ole vain päässyt näkemään aiemmin tällaista tilannetta.