tiistai 20. lokakuuta 2015

Mietteitä gerbiilin laumaelämästä ja luonteesta

Oletteko huomanneet, kuinka urokset "merkkaavat" oman reviirinsä vetämällä mahaa eri esineisiin. Niillä on vatsassa hajurauhanen, rauhaseritteellä ne jättävät "oman hajunsa" eri paikkoihin. Esimerkiksi jos laitan uuden mökin terraan, menee johtajauros mökin luokse ja huolellisesti hieroo mahaansa ympäri mökkiä. Se selvästikin merkkaa mökin omalla hajullaan. Eläimet myös sietävät uudet yksilöt paremmin, jos hajut ovat samanlaiset. Tämän vuoksi toisiinsa totutettavat eläimet erotetaan verkolla ja puolia vaihdetaan useamman kerran ennen kuin gerbiilit yhdistetään samaan tilaan. Näin ne haisevat mahdollisimman paljon samalta, jolloin yhdistäminen sujuu paremmin. Miksikö gerbiili voi unohtaa laumatoverinsa päivässä? Päivän aikana kaverukset ehtivät alkaa haisemaan eriltä, jolloin takaisin yhdistettäessä saattaa tulla tappelu.

Tässä taannoin yhdistin 7-viikkoiset poikaset isompaan laumaan niin, että laitoin poikaset kuljetusboksiin "hajustumaan" sen terran puruihin, johon olivat menossa n. puoleksi tunniksi ennen kuin laitoin ne isojen poikien kanssa samaan terraan. Hämmästys oli suurta, kun isot gerbiilit eivät tuntuneet edes tajuavan, että seurassa olikin kaksi uutta tulokasta. Aiemmin olin yhdistänyt pikkugerbiilejä niin, että olin laittanut ne suoraan vieraaseen laumaan. Todella nätisti pikkugerbiilit oli otettu vastaan, mutta sitä haistelun määrää, ilmeisesti lapset haisivat "vieraalle".

Uskaltaisinkin väittää, hieman yksinkertaistettuna ja karrikoituna, että gerbiili tunnistaa toisen sen ominaishajun perusteella ja jos se on tuttu,  ei riitoja tule. Toki tässä on aina variaatioita. Toiset gerbiilit ovat aggressiivisempia ja suvaitsemattomampia kuin toiset, siksi kehottaisinkin kaikkia kiinnittämään huomiota siihen, että hankalasti yhdisteltävät yksilöt kannattaisi jättää pois jalostuksesta jos se vaan on mahdollista. Esim. rust point -värissä ei ole kauheasti varaa valikoida, koska väriä on niin vähän jäljellä, mutta kyllähän joku raja minullakin on olemassa. Voin esim. käyttää hieman arkaa ja epäsosiaalista rust pointia vain sen värin säilymisen vuoksi, vaikka en käyttäisi sitä esim. jossain toisessa värissä joita on enemmän. Sen sijaan aggressiivisuus on "pahe" jonka yli värikään ei mene. Aggressiivista eläintä en käytä, vaikka väri olisi violetti :D

Onneksi tähänastisista ef-poikueista kaikki ovat olleet ihan mukavaluonteisia ja muutenkin gerbolassa on reippaita ja hyväluontoisia gerbiilejä, jotka ovat mukavasti menestyneet myös PET -puolella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti