keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Gerbiilien gerbiili, THE man on nyt poissa

Miten pienestä gerbiilistä voi jäädä niin suuri aukko sydämeen? Gerbiilien gerbiili, Ålter"THE"man on nyt poissa. Aivan yllättäen jouduin hätälopettamaan (tai siis viemään hätälopetukseen) toisen itselleni kaikkein tärkeimmmistä gerbiileistä Giten Åltermanin. Nyt yksi parhaimmista on poissa ja lepää pallokatajan juurella, joka näkyy suoraan meidän keittiön ikkunasta. Hyvää matkaa sinne sateenkaarisillalle pieni suuri gerbiili.... Onneksi Åltermanin perintö jatkuu ja meillä kasvaa sen pojat Bolar, Becorino ja Giten Öjvind,  sekä Brie -tytär.

                                            
                                                         

                                                        Sateenkaarisilta

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä sateenkaarisilta. 
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte sateenkaarisillan yhdessä...

(Kirjoittaja tuntematon)

2 kommenttia:

  1. Osanottoni <3 Vähän meinasi töissä tauolla ruveta alahuuli väpättämään, kun luin tämän tekstin. :(

    VastaaPoista
  2. Tulipahan tuota vetisteltyä itsekin useampaan otteeseen. Jotkut eläimet vain ovat täysin omaa luokkaansa, kuten oli Åltermankin. Iloinen olen niistä päivistä, jotka sain pitää sitä omanani. Samanlainen itku ja parku siitäkin tulee, kun meidän Armista (Hui Kauhistus Jia Jamilia) aika jättää. Se on toinen mun "elämäni gerbiileistä".

    VastaaPoista